Luulen tietäväni korealaisen palvelukulttuurin ytimen. Aika rohkea väite vasta äsken maahan muuttaneelta, mutta minulla on todistusaineistoa. Mielestäni kulttuurin sydämessä ovat pienet ystävälliset teot, joita tehdään kenelle tahansa sen kummemmin ponnistelematta, luontevasti osana omaa toimintaa. Esimerkiksi näin:

  • Supermarketin nuudeli-pikaruokahyllyssä paikallinen asiakas osoittaa muuta kuin valitsemaamme purkkia ja sanoo: ”Not so hot”. Hän selvästi ymmärtää, että ulkomaalaisen ruoansulatus ei siedä superhottia. Tässä on ystävällinen vinkki: ota tämä, niin ei polta ihan niin paljon.
  • Rannalta poistuessani ohikulkeva nainen ottaa laukustaan puhdistusliinapurkin, sieltä kaksi liinaa ja ojentaa ne minulle sanoen: ”Putsaa hiekat pois näillä, niin saat taas kengät jalkaan.”
  • Hissiin mennessä huomaamme, että sinne hyvissä ajoin ennen meitä ennättänyt nuorimies on pitänyt meille ovea auki, aivan ohimennen, Samsungiaan samalla tutkaillen.
  • Kauppakeskuksen valokuvaliikkeen edustalla epätietoisena pyörivälle apua tulee tarjoamaan viereisen pop-up -kaupan myyjä. Hän varmistaa, että pääsen palveltavaksi oikeaan aikaan eikä kukaan ohita minua (enkä minäkään sen puoleen ohita epähuomiossa ketään). Saankin aivan hirveän rumat passikuvat hyvässä järjestyksessä mukaani.

Korealainen palvelukulttuuri on kuin yllätyshyvyys, mutta ilman tietoisia sissi-iskuja, ystävällisen teon tekijä selkeästi näkyvissä.

Organisaation palvelukulttuurin kehittämisessä kannattaa siirtyä entistä lähemmäs asiakasta ja arkea. Kun on läsnä hetkessä kuten korealainen, on helpompi tunnistaa, mistä on kyse, ja oivaltaa, mitä pientä ystävällistä tekoa asiakas juuri silloin tarvitsee.